Vaikkei haluaisikaan...
niin alkoi se...
Rakennusvuosi 5.
Oikeastaan vesille laskuun alkoi uskoa itse
vasta, kun sai vietyä rekisteröintihakemuksen maistraattiin.
Ja... tulihan
Pakkelipokasta todella(kin) Pakkelipokka, vaikka nimi onkin monille iso
ihmetys. Pakkelipokka ei kuulemma voi olla veneen nimi... Miksei muka?
Juhannus meni vielä tänä vuonna sivu suun, mutta lopulta koitti se päivä,
jolloin venhomme
vesille mieli...
Sateisena maanantaiaamuna, 1.7.2002, kymmenen vuotta
ensimmäisen valmistumisensa jälkeen, Holmömme sai suolavettä kölinsä alle
- mutta vain vuorokaudeksi.
Puhukoot kuvat puolestaan!
Koko "kuvakertomuksen" näet
klikkaamalla jotain tämän sivun kuvaa.
Synnytystuskat alkoivat, kun
pohja vettä kosketti. Vene vuosi hieman siitä ainoasta paikasta, jota
emme itse olleet tehneet - kölistä. Koeajo ja seuraavana aamuna vene
ylös vuodon tukkimiseksi.
Koeajo paljasti myös sen, että
potkurissamme olisi parantamisen varaa. No, se tuli hoidettua siinä
samalla.
Tiistaiaamu, 2.7.2002,
koitti...
Kun maissa kalarauta avattiin,
syyllinen löytyi heti - pulttien kiinnityskohdissa ei juurikaan ollut
sikaa. No, nyt on!!! Potkurin
kanssa meillä oli onnea. Päätimme hankkia kokonaan uuden potkurin ja
jättää vanhan varapotkuriksi. Saimme tuntitolkulla soiteltuamme uuden
Veneakselistosta Porvoosta. Enää oli edessä vain yksi ongelma, missä
saisimme kesälomien ollessa vilkkaimmillaan koneistettua potkurin
akseliimme sopivaksi???
Saatuamme kahdesta paikasta vastaukseksi "ei oota",
käännyimme meille tutuksi tulleen liikkeen puoleen. Sieltä saimme tietää, että sorvi on myyty! Siinä menivät toiveemme. Sorvia
ei oltu kuitenkaan vielä purettu ja se saikin viimeisenä työnään sorvata
potkurimme. Työtä tehtiin kolme päivää ja uusi lasku koitti torstaina.
Jännitystä oli ilmassa melkein yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla.
Tosin veneen nosturin nokassa keikkumiseen alkoi jo tottua...
Kesä 2002: teimme ensimmäiset saarireissut. Kaikkea
pientä on esiintynyt, mutta meille sanottiinkin: jos luulette,
että vene on valmis, erehdytte, työ alkaa vasta
siitä! Se taisi olla ainakin puoliksi totta!
Näiden sivujen tulevaisuutta on toivottavasti yhä uudet ja
uudet kertomukset mukavista merimatkoistamme. Niitä odotellessa: suotuisia
tuulia ja mukavia matkoja itse kullekin!