Hyttien pakkeloimiseen ja hiomiseen lasikuidutuksen jälkeen meni laskematon määrä työtunteja, yli 40 kiloa mikropalleroita ja tarvittava hartsi. Se kyllä kannatti!

Näkymä ajohytistä keulaan. Vasemmalla näkyy keulaoven karmien alkuvaiheita.

Siinä ne nyt ovat vihdoin paikoillaan! Vaan kuka pesisi ylimääräiset saumausaineet pois?

Teimme etuoven ensin. Se juoksutti veneeltä veneelle, tuntui, että toimivaa ja tiivistä liukuovea ei plexistä ole tehty. Ja Pakkelipokassa hytin koko seinä on kaareva! No, aika näyttää, miten onnistuimme.

Tässä se keulahytin "murhekryyni" sitten on peitettynä ja puuosiltaan valmiina.

Lakkaus on vaihe, jolloin ei tunnu saavan  oikein mitään aikaiseksi. Kärjistäen tuntuu,  että hiot pois sen, mitä edellisellä kerralla laitoit.

Tämän verran oli tuulella voimaa mökkiä liikuttaa. Kunnioitus luonnonvoimia kohtaan kasvoi kerätessämme tavaroitamme ympäri rantaa.

Siinä se ohjauspulpetti sitten vihdoin on! Mahdollisimman huomaamaton, mutta kuitenkin toivottavasti toimiva.

..yhtä sekamelskaa vielä toistaiseksi...

...mutta alhaalta päin aivan kulkukelpoiselta. Kyllä tuntuu juhlalliselta saada valmiit portaat paikoilleen yli kahden vuoden hyppimisen ja pomppimisen jälkeen. Ensimmäinen ilta meni ravatessa ylös-alas pelkästä mielihyvästä!

Etuhytti näyttää tästä kulmasta jo melko valmiilta...

..tosin patjastot ja "hieman" siivoustyötä vielä riittää!

WC:n oven yksityiskohta. Hauskaa riitti sitä tehdessä, parhaimpaan aikaan painoina oli mm. kaksi alasinta. Mielikuvituksen käyttö on veneenrakennuksessa sallittua, jopa suositeltavaa.

WC:n "yläosa", allastaso komeroineen, vasemmalla vilahtaa tuuletusikkuna.