Koska matka oli pitkä ja sen varrella oli myös monia melko matalia siltoja, jouduimme jo Vaasassa muotoilla venettä  uuteen "uskoon" ottamalla hytin erikseen kuljetuksen ajaksi.

Hytti pois ja pienennykseen! Takaisin alkuperäisen kokoiseksi.

Kotia kohti! Mutta matkaa on vielä edessä...

Vihdoin perillä. Tässä Pakkelipokan uusi koti tuleviksi rakennusvuosiksi.

Ja nyt alkaa työt!!!

Pakkelipokan "takapuolta"...

...ja etupuolta. Huomasimme palapeliä (=ajohytti) tehdessämme, että Vaasaan oli hävinnyt muutama pala. Hetken pähkäilimme ja haimme puuliikkeestä vaneria - ei puutu enää.

Ajohytin etuosasta näkee, miten pienistä paloista hytti on kasattu. Kaikki alkuperäinen käytettiin hyväksi. Emme voineet vastustaa kiusausta ajohytin ollessa kasassa, laskimme palat. Niitä oli yhteensä 28.

Hei! Sehän alkaa jo muistuttaa venettä! Ainakin ulkoisesti.

Tässä kuvassa takahytin "reikä" on vielä jäljellä. Alun perin tuo täkiltä potkurin yläpuolelle ulottuva huoltoputki oli tarkoitettu helpottamaan verkkojen, siiman tai narujen poistoa potkurista. Halusimme kovasti jättää "reiän" paikoilleen, suunnittelimme siitä jossain vaiheessa jopa pöydänjalkaa läpinäkyvällä plexillä (olisi ollut aika erikoinen näky!), mutta käytännöllisyys voitti ja reikä laminoitiin umpeen.

Hytin seinää ennen seinämaton kiinnitystä. Uskokaa tai älkää, mutta jouhevasti kaarevaa seinää oli tosi vaikea tehdä. Se meinasi aina kallistua johonkin - aina vika - suuntaan.

Vuoteiden väliin tulee pöytä.

Pentteri toistaiseksi vielä ilman kotona eteisen nurkassa nököttävää laatikostoa.

Pöytätasolla lopulta: kylmäboksi, keitin ja  allas.

Kuivauskaappi, totta kai! Mukavuuksista ei tingitä veneessäkään...

Tässä purjevenemaisuutta ainakin kotkalaisittain; hyllykaappi ja vastapuolella tankokaappi vaatteille.

Runkopalkit uudessa asussaan; jääräpäisinä ihmisinä halusimme koneen mahdollisimman pitkälle ajohytin alle, näin jäisi avotilaan lukollista ruumatilaa mm. verkkojen säilyttämiseen.